Matematiikan lisätunti auttaa isoa osaa oppilaista kehittämään taitojaan sujuvammaksi
Pääministeri Petteri Orpon hallitus aikoo kasvattaa perusopetuksen vähimmäistuntimäärää 2–3 vuosiviikkotunnilla laajentamatta opetussuunnitelmaa. Lisäyksellä tavoitellaan lisätunteja erityisesti alakoulun vuosiluokille luku-, kirjoitus- ja laskutaidon opettamiseen. Kirjaus tarkoittaa sitä, että joillekin vuosiluokille päätetään lisätä yksi ylimääräinen tunti joka viikolle.
Tärkeänä tavoitteena on nostaa osaamistaso matemaattis-luonnontieteellisissä oppiaineissa 2000-luvun alun tasolle lisäämällä opetuksen ja tuen resursseja siten, että ainakin perustaitojen hallinta varmistetaan kaikille. Hallitus sitoutui tähän hallitusohjelmassaan.
Jotta kohdennuksesta saadaan paras hyöty, hallitusohjelman mukaisia tuntijakolisäyksiä tehtäessä tulee matematiikkaan lisätä yksi vuosiviikkotunti alkuopetukseen 2. vuosiluokalle. Tätä tavoitetta tukevat useat matematiikan oppimista tutkineet asiantuntijat. Lisäksi Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen Karvin pitkittäistutkimuksen tuloksissa havaittiin, että yksilöiden väliset erot kolmannen luokan alkaessa olivat suuria ja koulujen väliset erot olivat tuolloin suurempia kuin koulun alkaessa.
Alkuopetuksessa 1.–2. luokalla äidinkielen tunteja on nykyään viikossa keskimäärin seitsemän, kun matematiikkaa harjoitellaan vain kolme tuntia. Matemaattinen ajattelu ja sen taitojen harjoittelu ovat kuitenkin avainasemassa monien muidenkin taitojen vahvistamisessa, kuten kielellisissä sekä itsesäätelytaidoissa. Tutkimus on osoittanut, että varhainen matemaattinen harjoittelu luo perustan monipuoliselle kehitykselle, eivätkä sen vaikutukset rajoitu vain matematiikkaan.
Lisätunnit eivät ole vain lisäaikaa numeroiden kanssa, vaan mahdollisuus vahvistaa matemaattista ajattelua monipuolisella ja motivoivalla harjoittelulla.
Jos matemaattisia oppimistuloksia tarkastellaan kansallisesti, olisi hyödyllistä saada heikosti menestyvät oppilaat lähemmäs keskitasoa. Asiantuntijoiden mukaan heikommilla oppilailla on tyypillisesti haasteita matemaattisen ajattelun tehtävissä ja päässälaskussa, luvuissa ja laskutoimituksissa sekä todennäköisyyksissä. Siten lisätunnit eivät ole vain lisäaikaa numeroiden kanssa, vaan mahdollisuus vahvistaa matemaattista ajattelua monipuolisella ja motivoivalla harjoittelulla.
Lisätunnin sijoittaminen toiselle vuosiluokalle auttaisi varsin isoa osaa oppilaista kehittämään taitojaan sujuvammaksi. Siten luotaisiin pohjaa abstraktimman perusmatematiikan oppimiselle, jossa luvut alkavat olla sellaista suuruusluokkaa, joka ylittää lapsen kyvyn hahmottaa niitä konkreettisesti. Samalla lähdetään rakentamaan lapsen matemaattista minäpystyvyyttä. Sen sijaan että syytetään huonoa matikkapäätä, harjoitellaan, saadaan onnistumisen kokemuksia ja innostutaan harjoittelemaan lisää.
Olennaista on, että tuntien lisäys on pysyvä resurssien lisäys kyseiseen oppiaineeseen.
Päätökset lisätunneista saavat aina aikaan paljon tunteita. Olennaista on, että tuntien lisäys on pysyvä resurssien lisäys kyseiseen oppiaineeseen. Tuntijaon kohdennuksista päätettäessä on tärkeää kuunnella tutkimusta: miten ja mihin kohdennettuna vaikutus oppimistuloksiin on kaikkein vaikuttavinta. Siksi koulutuksellisen tasa-arvon näkökulmasta kohdennusta ei kannata jättää paikalliseen päätöksentekoon, vaan se tulee tehdä valtakunnallisesti. Paikallisesti päätettävää jää sisältöihin, tavoitteisiin ja opetuksen järjestämistapoihin, joita toteutuksessa käytettäisiin.
Kirjoittaja on entinen opettaja, rehtori ja opetuspäällikkö, joka on toiminut myös perusopetuksen erityisasiantuntijana – ja on ollut tekemässä useiden kuntien tuntijakoja edellisellä tuntijakokierroksella.
Lisätiedot:
Johtaja Leena Pöntynen (osaamispolitiikka), puh. 040 1306 113, leena.pontynen@teknologiateollisuus.fi, Twitter: @leenapontynen
