Toimitusjohtajablogi

Toimitusjohtajablogissa Teknologiateollisuus ry:n toimitusjohtaja Jorma Turunen ja jäsenyritysten toimitusjohtajat kirjoittavat ajankohtaisista aiheista omasta näkökulmastaan.

Tulosta

Miksi yrittäjä ei ole kuningas?

Suomi tarvitsee kipeästi uutta yrittäjyyttä ja uusia työpaikkoja. Tiedetään, että suurin osa uusista työpaikoista syntyy pk-yrityksiin. Uudet yritykset tuovat hyvinvointivaltiomme kaipaamaa talouskasvua.

Näistä asioista olemme kaikki samaa mieltä. Kovasti myös puhutaan kannustamisesta yrittäjyyteen ja kasvun vauhdittamisesta. Mutta miksi tuntuu siltä, että näin sanotaan vain juhlapuheissa, mutta käytännön päätöksissä tehdään jotain aivan päinvastaista? Vuoden alusta voimaan tullut yrittäjien verotuksen merkittävä kiristäminen on hyvä esimerkki tästä.

Miksi on niin vaikea suoda yrittäjälle korvaus riskinotosta ja uhrauksista?

Itse uskon, että rohkeilla päätöksillä yrittäjien elämän helpottamiseksi ja palkitsemiseksi, saisimme maahamme positiivisen kierteen. Sen sijaan, että nyt surkuttelemme talouden surkeita lukuja ja tulevaisuuden huonoja näkymiä, voisimme innostua kasvusta ja uuden luomisesta.

Ilman riskiä ei synny uutta. Ilman uutta ei synny kasvua. Ilman kasvua ei synny työpaikkoja. Ilman työpaikkoja ei synny hyvinvointia.

Meidän on saatava yhä useampi ottamaan yrittäjän riskin. Erityisesti nuoret pitäisi saada innostumaan yrittämisestä.

Mutta on täysin epärealistista odottaa, että uusia yrityksiä syntyisi jotenkin itsestään, vain puhumalla kauniisti juhlapuheissa. Miksi yrittäjän pitää olla pyhääkin pyhempi ja perustaa yrityksensä vain puhtaasta yrittämisen halusta? Toki moni yrittäjä on näin tehnytkin, koska ei mitään muuta voisi ajatella tekevänsä. Mutta moni on myös jättänyt sen tekemättä, koska riskit ja uhraukset ovat usein aivan kohtuuttomat suhteessa palkkioon. Minä olen yksi niistä.

Yrittämisestä ja riskinotosta pitää saada kunnollinen korvaus. Yrittäjän pitäisi olla yhteiskuntamme kuningas ja ehdoton sankari, joka on palkkansa täysimääräisesti ansainnut.

Miksi sijaan yrittäjää kohdellaan kuin pahintakin Roope Ankkaa? Näin käy viimeistään siinä vaiheessa, kun yrittäjä menestyy. Miksi uutisoidaan enimmäkseen ”ökyrikkaista” yrittäjistä ja heidän ”ökyansioistaan”? Miksi rikastunut yrittäjä on yhtäkkiä pahaa eliittiä?

Korvataan ennemminkin marraskuiset tulotilastot verotilastoilla. Kerrotaan, mitä kaikkia hyvinvointipalveluja yhteiskunta on voinut hankkia yrittäjien tuottamilla verotuloilla ja kuinka monta työpaikkaa yrittäjät ovat luoneet meille. 

Miksei kerrota siitä, kuinka monta epäonnistumista ja konkurssia näiden onnistumisten takana on? Kuinka monta vuotta yrittäjä on tehnyt töitä palkatta, kun yritys ensimmäisten vuosiensa aikana ei vielä tuottanut mitään? Kuinka monta tuntia yrittäjä on tehnyt ehkä viimeiset 15 vuotta? Kuinka monta kesälomaa on jäänyt väliin? Ehkä tällaiset tarinat saisivat meidät kaikki olemaan yhtä mieltä siitä, että onnistuneen yrittäjän palkkio ei ole kohtuuton.

Kuinka moni edes tietää, että Suomalaisten yrittäjien keskiansio on vain reilut 3.000 euroa kuukaudessa? Tämä ei ole kovinkaan kaukana suomalaisen palkansaajan keskiansiosta. ”Öky-yrittäjiä” on siis aika vähän.

Minun puolestani yrittäjä voi saada vaikka kaiken voittonsa verottomana. Siinä vaiheessa, kun voitot nostetaan yrityksestä, yritys on jo maksanut kasakaupalla veroa ja julkisia maksuja eri muodossa sekä tarjonnut työpaikkoja ja maksanut palkkaa. Jos joku tosiaan on niin uhkarohkea, että perustaa yrityksen ja ottaa siihen liittyvän valtavan henkilökohtaisen riskin, miksi häntä ei voi tästä palkita avokätisesti? Minkä takia tämä katsotaan niin yleisesti epäoikeudenmukaiseksi? Minkä takia ei voida suoda riskin ottajalle palkkaa, joka on oikeassa suhteessa tehtyihin panostuksiin?

Useimmat meistä eivät edes ole valmiita ottamaan tätä riskiä, vaan haluamme mieluummin varmuutta elämäämme "tavallisen" työpaikan muodossa. ”Ökyrikkaita” yrittäjiä on kuitenkin helppo arvostella, vaikkemme tosiasiassa tiedä mitään heidän onnistumisensa takana olevista uhrauksista.

Meillä on vielä paljon matkaa siihen, että Suomessa olisi positiivinen yrittämiseen kannustava ilmapiiri, jossa yrittäjää oikeutetusti kohdeltaisiin kuninkaana.

Nyt pitäisi nopeasti ryhtyä hommiin, jotta saisimme niitä tarvitsemiamme uusia työpaikkoja ja hyvinvointimme ylläpitämiseksi vaadittavia verotuloja. Verokannustimet yrittäjyyden lisäämiseksi ovat aivan välttämättömiä. Mutta on myös monia muita, helppojakin keinoja, joilla voimme edistää yrittäjyyttä.

Yksi konkreettinen keino on poistaa sääntö, jonka mukaan yrittäjällä ei ole työttömyysturvaa. Jos työtön henkilö yrittää missään muodossa tahansa työllistää itsensä perustamalla yrityksen, hän menettää saman tien työttömyystukensa. Tämä on yksi yhteiskuntamme pahimmista kannustinloukuista. Minkä ihmeen takia työtön ei saa yrittää luoda itselleen työpaikkaa? Olen itsekin joutunut todistamaan läheltä, mitä tämä tarkoittaa käytännössä. Eräs henkilö lähipiiristäni, joka teki pätkätyötä, joutui palauttamaan kaikki maksetut tuet eräältä työttömyysjaksolta, koska työttömyyskassa huomasi jälkikäteen, että hänellä oli toiminimi. Sillä ei ollut mitään merkitystä, että kyseinen henkilö oli tienannut toiminimen kautta ehkä muutaman satasen vuodessa. Miksei työttömyysturvassa ole esimerkiksi samanlaisia tulorajoja kuin opintotuessa? Tämähän suorastaan kannustaisi työtöntä työllistämään itsensä, koska siitä saisi lisätuloja ja mahdollisesti myös tulevan uuden työpaikkansa. Yhteiskunta saisi osansa lisäansioista maksettavan veron muodossa. Näin saisimme myös työttömän tekemän mahdollisen pimeän työn verotuksen piiriin.

Toinen konkreettinen muutos olisi se, että poistaisimme säännön siitä, että konkurssi johtaa luottotietojen menetykseen. Konkurssin tehnyt ei tämän säännön takia pysty käytännössä esimerkiksi perustamaan uutta yritystä, koska uusi yritys ei pääse ennakkoperintärekisteriin omistajan aikaisemman konkurssin takia. Ilman ennakkoperintärekisteriotetta ei käytännössä pysty pyörittämään yritystoimintaa. Tämän lisäksi entisen yrittäjän henkilökohtainen elämä tietysti vaikeutuu huomattavasti, kun hän yllättäen ei saa puhelinliittymää tai luottokorttia tai esimerkiksi pankkilainaa. Miksi konkurssin tehnyttä kohdellaan kuin pahinta talousrikollista, kun se pitäisi nähdä luonnollisena osana yrittämistä? Luottotietojen menettäminen tulisi olla mahdollista vain, jos yrityksestä löytyy jotain kiellettyä toimintaa.

Tehdään rohkeita päätöksiä ja otetaan itsellemme oikea suunta! Ja jatkossa kohtelemme yrittäjiä yhteiskuntamme kuninkaina! Näin Suomi saadaan taas nousuun. 
 

Michaela Ramm-Schmidt
Asiantuntija
etunimi.sukunimi@teknologiateollisuus.fi

Jaa linkki

Toimipisteet

Suhdanteet ja tilastot

• Suhdanneraportit ja tilastot