- Energiatyöryhmä
- Kilpailukykytyöryhmä
- Koulutus- ja työvoimatyöryhmä
- Kuljetustyöryhmä
- Innovaatiotyöryhmä
- Rahoitustyöryhmä
- Tietotekniikka ja tuottavuus
- Työnantajapoliittinen työryhmä
- Työturvallisuustyöryhmä
- Viestintätyöryhmä
- Ympäristötyöryhmä
- Yrittäjävaliokunta
- Uudistuva valmistus -työryhmä
- Työryhmät-etusivu
- Asiantuntijaryhmät
Tukiasemat ovat matkapuhelinverkon solmukohtia
Matkapuhelimet ovat yleistyneet nopeasti. Vain harvat käyttäjät kuitenkin tietävät, miten matkapuhelinverkko toimii ja erityisesti mikä on tukiasemien rooli.
Tukiasema muodostuu yhdestä tai useammasta radiolähettimestä ja vastaanottimesta sekä radioantenneista, jotka ovat yhteydessä alueen yksittäisiin matkapuhelimiin.
Miten matkapuhelin toimii?
Matkapuhelin lähettää soitettaessa radioaaltoja, jotka lähimpänä olevan tukiaseman antenni vastaanottaa. Tukiasema lähettää vastaanotetut radioaallot matkapuhelinkeskukseen. Sieltä puhelu välitetään edelleen vastaanottajan lähellä olevaan tukiasemaan tai kiinteään puhelinverkkoon.
Tukiasemalla on kaksi rajoittavaa tekijää: kapasiteetti, jonka puitteissa se pystyy vastaanottamaan ja lähettämään puheluita ja viestejä, sekä peittoalue, jonka se maantieteellisesti kattaa.
Nämä rajoitukset huomioidaan jo matkapuhelinverkon suunnittelussa. Sijoittamalla tukiasemat huolellisesti ympäristöön ja käyttämällä alhaisia tehotasoja voidaan radiotaajuusalue käyttää mahdollisimman tehokkaasti. Tämä tarkoittaa että, samaa taajuusaluetta käytetään useammassa tukiasemassa, mikäli ovat riittävän kaukana toisistaan.
Missä tukiasemat sijaitsevat?
Tukiasema sijoitetaan usein mastoon, rakennuksen katolle tai muihin olemassa oleviin rakenteisiin. Hyvin pieniä tukiasemia voidaan sijoittaa rakennuksen sisälle.
Johdottomat puhelimet kodeissa ovat myös yleistyneet. Johdottoman puhelimen kiinteä osa, joka kytketään puhelinverkkoon, on itse asiassa pienoistukiasema. Se toimii juuri samalla periaatteella, kuin matkapuhelinverkon suuremmat tukiasemat.
Tärkeää on, että tukiasemat tyypistä riippumatta toimivat pienillä tehotasoilla. Tukiasemissa ja kännyköissä on käytössä tehonsäätö, jolla huolehditaan siitä, että lähettimistä lähtee vain niin voimakas signaali kuin on tarpeen. Tällä säästetään sähköä etenkin matkapuhelimissa ja lisäksi vähennetään merkittävästi radioverkon häiriötasoa. Erityisesti uusissa 3G-verkoissa tehonsäätö on hyvin nopeaa ja dynaamista.
Tarvitseeko tukiasema luvan?
Tukiasemien rakentaminen on tiukasti säänneltyä. Lupakäytännöllä on varmistettu, että rakentaminen tapahtuu maisemalliset ja muut arvot huomioiden. Tukiasemaa varten operaattori hankkii maksullisen radioluvan Viestintävirastolta. Paikallisen maanomistajan tai kiinteistöyhtiön kanssa sovitaan tukiaseman paikasta ja mahdollisesta vuokrasta.
Kunnalliset viranomaiset säätelevät omalla lupakäytännöllään rakentamista. Mastolle tulee hankkia rakennuslupa. Mastosta suoritetaan kuulutus, jolloin kuntalaiset voivat halutessaan esittää mielipiteensä asiasta kunnallisille päättäjille. Eräissä tapauksissa mastojen tulee saada vielä myös Ilmailulaitoksen lupa.
Mikä määrittää vaadittavien tukiasemien määrän?
Tukiasemat voivat käsitellä vain rajoitetun määrän puheluja kapasiteettinsa puitteissa. Näin ollen tukiasemien määrä määräytyy sekä teknologian että matkapuhelimia käyttävien ihmisten lukumäärän mukaan.
Onko tukiasemien sähkömagneettisille kentille turvallisuusrajoja?
On olemassa useita kansallisia ja kansainvälisiä ohjeita ja suosituksia sekä standardeja sähkömagneettisille kentille. Ne ovat hyvin samanlaisia ja perustuvat yleensä International Commission on Non-Ionizing Radiation Protection (ICNIRP) -järjestön suosituksiin. Raja-arvot asettavat suuret turvallisuusmarginaalit matkapuhelimille ja tukiasemille ja niissä on otettu huomioon kaikkien väestöryhmien turvallisuus.
Radioaaltojen voimakkuus vähenee dramaattisesti antennin etäisyyden mukaan. Turvallinen etäisyys normaalista ulos sijoitettavasta tukiaseman antennista on pari metriä; rakennuksen sisään sijoitettavasta tukiasemasta turvallinen etäisyys on vain muutaman senttimetrin päässä. Siellä, missä ihmiset liikkuvat, kenttien voimakkuudet ovat kaukana turvallisuusrajoista.
On hyvä muistaa, että matkapuhelimen ja tukiaseman välinen yhteys on kaksisuuntainen. Siksi tukiaseman käyttämän tehon maksimin määrää matkapuhelin, joka toimii pienen akun varassa. Näin ollen ei ole mitään hyötyä käyttää suuria tehoja tukiasemissa.
Säteilyturvakeskus STUK valvoo myös tukiasemien kentänvoimakkuuksia. Raja-arvojen ylityksiä ei ole havaittu.
Mitä asiantuntijat sanovat?
Sähkömagneettisten kenttien mahdollisia terveysvaikutuksia on tutkittu usean vuosikymmenen ajan ja parhaillaan on useita kymmeniä tutkimuksia meneillään. Suomalaisessa tiedemaailma on tutkinut aihepiiriä kansallisissa EMF-tutkimusohjelmissa jo 1990-luvun alkupuolelta asti.
Maailman terveysjärjestö (WHO) on julkaissut oppaan sähkömagneettisten kenttien mahdollisista terveysvaikutuksista. Erityisesti matkapuhelimien ja tukiasemien käyttämien taajuuksien osalta ei löydy näyttöä, että altistuminen matkapuhelimien tai niiden tukiasemien sähkömagneettisille kentille, aiheuttaisi haitallisia terveysvaikutuksia.
WHO totesi 2004:
”Ionisoimattoman säteilyn biologisten vaikutusten ja lääketieteellisten sovellusten alueelta on julkaistu suunnilleen 25 000 artikkelia kuluneen 30 vuoden aikana. Eräät ihmiset kokevat että lisää tutkimusta tarvitaan, vaikka tieteellinen tutkimukseen perustuva tieto on tällä alueella nyt laajempaa kuin esim. useimpien kemikaalien kohdalla. Pohjautuen viimeisimpään tieteellisten tutkimusaineistojen yhteenvetoon WHO on tehnyt johtopäätöksen, jonka mukaan ei ole näyttöä siitä, että altistumisesta alhaisille sähkömagneettisille kentille olisi terveysvaikutuksia.”
Lisätietoja:
• The World Health Organization
• The International Commission on Non-Ionizing Radiation Protection (ICNIRP)
• Euroopan unionin suositus, väestön sähkömagneettisille kentille (0 Hz—300 GHz) altistumisen rajoittamisesta
• Säteilyturvakeskus
• NRPB-R321. Exposure to radio waves near mobile phone base stations.
• NRPB-W65 A Summary of recent reports on mobile phones and health (2000-2004)
• Independent Expert Group on Mobile Phones (Stewart Enquiry).
• Professor John Moulder – Mobile Telephony and Human Health FAQ
•The Wireless Information Resource Centre (WIRC) of Canada
