• Ympäristölinjaus
• Uutiset
• Tapahtumia
• Ympäristöuutiskirje
• Teknologiateollisuus ja ympäristö
• Lainsäädäntöä
  • Euroopan unionin rakenne ja lainsäädännön perusteet
  • Lainsäätämisprosessi ja siihen vaikuttaminen
  • Ympäristölainsäädäntö - seuranta ja vaikuttaminen
  • Hyvä tietää: A-Ö
  • WEEE-direktiivi
  • Paristo- ja akkudirektiivi
  • RoHS-direktiivi
  • Kiinan RoHS
  • Ekosuunnitteludirektiivi
  • Energiamerkintädirektiivi
  • REACH
  • Seveso-direktiivi
  • Teollisuuden päästödirektiivi
  • NEC-direktiivi
  • Jätelainsäädäntö
  • Maaperänsuojelu
  • Vesiensuojelu
  • Päästökauppa
    • EU:n päästökauppa 2008-2012
    • EU:n päästökauppa 2013-2020
    • Ilmastopolitiikka
    • Jäsenille
  • Kansainvälistä lainsäädäntöä
• Tuotteiden ekologinen suunnittelu - Ajankohtaissivu (EuP)
• Ympäristöteknologia
• Julkaisuja
• Energiatehokkuussopimus
• Ympäristötyöryhmä
• Jäsensivut
• In English

Tulosta

Ilmastopolitiikka

Kansainvälinen ilmastopolitiikka

YK:n puitesopimus ilmastonmuutoksesta (UNFCCC, United Nations Framework Convention on Climate Change) solmittiin vuonna 1992 Rio de Janeirossa ja astui voimaan vuonna 1994. Sen tavoitteena esitetään mm. kasvihuonekaasujen pitoisuuksien vakiinnuttaminen ilmakehässä pitkällä aikavälillä ihmisen toiminnasta ilmastojärjestelmälle aiheutuvien häiriöiden ehkäisemiseksi. Puitesopimus sinänsä ei velvoita osapuolia toimenpiteisiin.

Kiotossa hyväksyttiin vuonna 1997 UNFCCC:n alainen Kioton pöytäkirja, joka määrittelee teollisuusmaille sitovat kasvihuonekaasupäästöjen vähennysvelvoitteet vuosille 2008–2012. Teollisuusmaiden tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä keskimäärin 5,2 prosenttia vuoden 1990 päästötasosta ensimmäisen sitoumuskauden aikana vuosina 2008–2012. Tämä yhteistavoite on jaettu maakohtaisiksi velvoitteiksi. Kioton pöytäkirja astui voimaan vuonna 2005. Pöytäkirjan päästövähennysvelvoitteet koskevat seuraavia kasvihuonekaasuja: hiilidioksidia (CO₂), metaania (CH₄), typpioksiduulia (N₂O) ja nk. F-kaasuja eli fluorihiilivetyjä (HFC), perfluorihiilivetyjä (PFC) ja rikkiheksafluoridia (SF₆).

Kioton velvoitekauden jälkeiselle ajalle ei ole toistaiseksi solmittu sitovaa kansainvälistä jatkosopimusta. Tästä kuitenkin neuvotellaan aktiivisesti YK:n ilmastosopimuksen osapuolikokouksissa (COP, Conference Of the Parties). Edelliset kokoukset järjestettiin 7.–18.12.2009 Kööpenhaminassa (COP 15) ja  29.11.–10.12.2010 Cancúnissa (COP 16). Kööpenhaminan sitoumuksen kaikki tärkeimmät elementit vahvistettiin Cancúnissa virallisesti. Muun muassa seuraavista on sovittu:

• Maapallon keskilämpötilan nousu rajoitetaan kahteen asteeseen ja päästöjen tulisi kääntyä laskuun mahdollisimman pian.
• Kehittyneiden maiden ja kehitysmaiden Kööpenhaminan sitoumuksessa tekemät päästövähennyssitoumukset kirjataan osaksi neuvottelutekstiä.
• Päästöjen seurantaa, raportointia ja todentamista kehitetään.
• Pitkän aikavälin ilmastorahoituksen tavoite 100 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuoteen 2020 mennessä
• Perustetaan kansainvälinen ilmastorahasto.
• Ilmastonmuutokseen sopeutumista varten sovittiin puitekehikosta (Cancún Adaptation Framework) ja perustettiin sopeutumisesta vastaava komitea.
• Perustettiin mekanismi, jonka avulla kehitysmaat saavat paremmin käyttöönsä tarvittavaa teknologiaa sekä päästöjen vähentämiseen että sopeutumiseen.
• Sovittiin kehitysmaiden metsäkadon vähentämistä koskevista periaatteista.

Avoimia kysymyksiä ovat vielä muun muassa uuden, kansainvälisen ilmastosopimuksen tai -sopimusten muoto ja Kioton pöytäkirjan mahdollinen jatkokausi, pitkän aikavälin globaalit päästövähennystavoitteet, rahoituslähteet ja taakanjaon periaatteet, miten kahden asteen tavoite saavutetaan, uusien Cancúnissa sovittujen prosessien ja instituutioiden käytännön toteutus sekä meriliikenteen päästövähennystavoitteet ja uusien sektoritason joustomekanismien perustaminen.

Seuraava osapuolikokous, COP 17, järjestetään Etelä-Afrikan Durbanissa 28.11–9.12.2011. COP 17:n ensimmäinen valmistelukokous pidettiin 5.–8.4.2011 Bangkokissa ja seuraava valmistelukokous pidetään kesäkuussa 2011 Bonnissa.
 

Hyödylliset linkit

YM: Cancúnin ilmastokokouksen tuloksia

UM: Kansainvälinen ilmastoyhteistyö

EU:n ilmastopolitiikka 

Kioton pöytäkirjassa asetetaan EU:n päästövähennystavoitteeksi 8 % vuoden 1990 tasosta Kioton velvoitekaudella vuosina 2008–2012 eli EU:n toisella päästökauppakaudella. 

EU:ssa hyväksyttiin vuonna 2008 ilmasto- ja energiapaketti, jossa EU asettaa tavoitteekseen vähentää kasvihuonekaasupäästöjään vuoden 1990 tasosta 20 % vuoteen 2020 mennessä. Lisäksi on sovittu ehdollisesta 30 % tavoitteesta, jos saadaan kattava kansainvälinen sopimus. Päästövähennykset koskevat Kioton kauden jälkeistä aikaa ja tulevat voimaan vuoden 2013 alusta vaikuttaen näin EU:n päästökaupan kolmanteen kauteen. Päästövähennystavoite jakautuu päästökauppaan kuuluville toimialoille ja päästökaupan ulkopuolisille aloille siten, että päästökauppaan kuuluvien tulee vähentää päästöjä 21 % vuoden 2005 tasosta vuoteen 2020 mennessä (yhteisötason päästökatto) ja päästökaupan ulkopuolisten 10 % vuoden 2005 tasosta vuoteen 2020 mennessä. 

EU on esittänyt tavoitteeksi maapallon keskilämpötilan nousun rajoittamisen kahteen asteeseen. Tämä rajoitus hyväksyttiin myös globaaliksi tavoitteeksi COP 16 -ilmastokokouksessa Cancúnissa. Kahden asteen rajoissa pysymiseksi EU on vahvistanut pitkän aikavälin tavoitteekseen vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 80–95 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Komissio hyväksyi 8.3.2011 tiekartan vähähiilisen Euroopan rakentamiseksi 2050, jossa esitetään kustannustehokkaita keinoja muodostaa vähähiilinen talous vuoteen 2050 mennessä.  

Hyödylliset linkit

EU: Ilmastonmuutoksen torjunta  

YM: EU:n ilmasto- ja energiapaketti 

EU-komissio: Low carbon roadmap 2050 (sivusto)

UM: EU:n ilmastopolitiikka ja Suomi 

Suomen ilmastopolitiikka 

Suomen päästövähennysvelvoitteet määräytyvät kansainvälisten sopimusten ja EU-päätösten perusteella. Suomen maakohtainen velvoite osana Kioton velvoitteen taakanjakoa EU-maiden kesken (15 maata) on rajoittaa kasvihuonekaasupäästöt keskimäärin vuoden 1990 päästötasolle vuosien 2008–2012 aikana.

Vuosina 2013–2020 päästökauppaan kuuluvien alojen tulee vähentää päästöjään EU:n yhteisötason tavoitteen mukaisesti. Päästökaupan ulkopuolella Suomen päästövähennystavoite on 16 % vuoden 2005 tasosta vuoteen 2020 mennessä jäsenmaiden välisen taakanjakopäätöksen mukaisesti.

Työ- ja elinkeinoministeriö julkaisi vuonna 2008 Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian, jossa on esitetty ilmastopoliittisia skenaarioita vuoteen 2020 ja visioita vuoteen 2050 asti.

Vuonna 2009 julkaistiin Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko ilmasto- ja energiapolitiikasta: kohti vähäpäästöistä Suomea. Selonteossa asetetaan tavoitteeksi vähentää Suomen päästöjä vähintään 80 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä osana kansainvälistä yhteistyötä.

Hyödylliset linkit

YM: Suomen ilmastopolitiikka

UM: Suomen kansalliset ilmastotoimet

Tilastokeskus: Tietoa Suomen kasvihuonekaasupäästöistä

Teknologiateollisuuden yhteystiedot

Mia Nores-Korkeamäki, puh. (09) 1923 338
etunimi.sukunimi@teknologiateollisuus.fi

Päivitetty 19.9.2011

Jaa linkki

Toimipisteet

Suhdanteet ja tilastot

• Suhdanneraportit ja tilastot